Vihdoinkin eka työpäivä

Maanantaina menimme sairaalalle siinä toivossa, että pääsisin heti aloittamaan harjoittelun, koska torstaina olimme niin sopineet.  Mutta  ensin täytyi hommata työpuku, joten kävimme sen tilaamassa sairaalan lähellä toimivalta ompelijalta. Myös saatekirje koululta täytyi vielä toimittaa sairaalalle. Tiistaina menimme siis sairaalalle uudestaan ja silloin kävimme vielä passikuvissa, jotka liitettiin saatekirjeen yhteyteen.  Sovimme että aloittaisin työt keskiviikkona, koska ylihoitaja ei ollut tiistaina paikalla.  

Ensimmäinen työpäivä on nyt siis  Narhbita- sairaalan synnytysosastolla takana.  Aamulla, kun menin osastolle hoitajat toivottivat minut lämpimästi tervetulleiksi. Kukin hoitaja luki osastolle tultuaan itsenäisesti raporttikirjasta edellisen vuorokauden raportin.  Myös minä luin raportin, joka on kirjoitettu englanniksi, koska se on virallinen kieli sairaalalla. Jotkut hoitajat pystyivät kommunikoimaan myös omalla yhteisellä heimokielellään keskenään.   Sain opettaa hoitajille ja lääkäreille muutamia sanoja Suomeksikin.

Aamulla oli osastolla hiljaista ja rauhallista. Odotellessamme jotain tapahtuvaksi vastaava sairaanhoitaja lueskeli raamattua ja kuunteli radiosta raamattuopetusta.  Kaikki hoitajat kuljettivat  Gideonien pikkuisia Uusi Testamentti ja psalmit-kirjasia  taskuissaan. 

Täällä Ghanassa hengellisyys on hyvin vahvisti esillä joka paikassa.  Useissa takseissa soitetaan kovalla äänellä ylistysmusiikkia tai kuunnellaan raamattuopetusta.  Myös  toreilla ja teiden vieruksilla olevista kojuista kuuluu hengellistä sanomaa.  Monet kaupat ja kioskit on nimetty hengellisesti  ja autojen takaikkunoissa on hengellisiä viestejä.

Sairaalalla pääsin seuraamaan keisarinleikkausta.  Synnytyssalissa koko henkilökunta, lääkäritkin varmistivat useaan kertaan, että varmasti näen mitä tapahtuu ja laittoivat minut seisomaan aitiopaikalle. Lopulta syntyi pieni, terve poikavauva. Kun vauva syntyi hänellä oli hieman vaikeuksia hengittää, koska hengitysteissä oli paljon limaa, jota imettiin imulla sitten pois. Vauva punnittiin ja mitattiin päänympärys,  pituus mitattiin jaloista roikottamalla. Vauva laitettiin nukkumaan lämpökaappiin, siksi aikaa kun äiti siirtyi toipumaan toiseen huoneeseen.  Äiti näki vauvan vilaukselta synnytyssalissa ja uudestaan toipumishuoneessa, mutta syliin tai rinnalle hän ei vielä vuoroni aikana vauvaa kerinnyt saamaan.  Äiti oli leikkauksen jäljiltä hyvin väsynyt, mutta ei näyttänyt kivuliaalta, vaikka muuta kipulääkitystä, kuin spinaalipuudutuksen en hänen nähnyt saavan.  Mukava kokemus oli nähdä keisarinleikkaus, koska  suomessakaan  en ole sellaista ulkopuolisen silmin päässyt seuraamaan.  Keisarinleikkaus tehtiin leikkaussalissa, jonne pukeuduttiin asianmukaisesti suojatakkeihin ja laitettiin puhtaat kengät, myssyt  ja hengityssuojat.

Osastolla oli useita jo synnyttäneitä äitejä  sekä raskaudenaikaista malariaa tai muita tulehduksia sairastavia.  Keisarinleikkauksen lisäksi näin verinäytteen ottamisen. Se tapahtui neulan ja ruiskun avulla. Ruiskusta veri ruiskutettiin neulalla itse näyteputkeen.  Potilas maksoi verinäytteen suoraan hoitajalle heti näytteenoton jälkeen.  Hygienia oli osastolla ennakko odotustani pidemmälle vietyä, käsineitä ja käsien desinfiointia käytettiin moitteettomasti. Yleisilme osastolla oli siisti, vaikkakin ajanpatinoima.