Matka takaisin alkoi myöhään lauantai iltana. Koko päivä oli mennyt vähän hermostuneessa odotuksessa ja pakkailujen viimeistelyssä. Matkan jännittävimmät vaiheet koettiin, kun Arjan auto alkoi mekaanikkojen vakuutteluista huolimatta näyttää siltä ettei selviä matkasta Accraan ja takaisin. No vaikkei jarrut ihan kunnolla toimineetkaan ja laturin hihna taisi taas tippua kesken matkan pois, niin pääsimme kentälle (ja Arja vielä kotiinsa astikin).
Itse lennot sujuivat mallikkaasti. Leevi nukkui yön hiukan levottomasti, joten vanhemmat eivät oikein unta saaneet. No tuli katsottua muutama leffä Accra Lontoo välillä (Räyhä-Ralf http://www.imdb.com/title/tt1772341/ ja Hotel Transylvania http://www.imdb.com/title/tt0837562/, joista ensimmäinen oli ainakin videopelejä pelanneelle kiinnostavampi). Heahtrow:lla syötiin vähän evästä ja odoteltiin ja ihmeteltiin miten se on kuin iso ostoskeskus. Leevi nukkui päiväunet sitten Lontoo Helsinki lennolla. Pikainen vaihto ja Maijan hyvästely oli edessä Helsinki-Vantaalla. Sitten oli nousu ja lasku ja olimmekin jo Siilinjärvellä Rissalan lentokentällä. Sen verran väsynyt oli olo, että hiukan epätodelliselta tuntui.
Ja oikeastaan koko viime viikko oli vähän samaa fiilistä, mutta sitä mukaa kun univelat alkoi olla kuitailtu, niin alkoi myös olo tuntua kuin Suomessa olisi. Ja hassua miten vähän asiat on muuttuneet, torin remppa ei ole edennyt minnekään, samoin talomme edustan työmaa on tainnut pitää lomaa viimeiset kolme kuukautta.
Olli on siis jo pallannut töihin, vaikka ihan täysi työteho ei tainnut viime viikolla olla. Hiukan Ghana vaihde vielä päällä. Laura ja Leevi ovat vietelleet aikaa kotona tutustuen taas Suomeen ja kylmiin keleihin (vaatteiden jatkuva pukeminen ja riisuminen harmistuttaa Leeviä vähintään yhtäpaljon nyt kuin ennen reissua). Tällä viikolla on tarkoitus Leevin käydä Lauran kanssa päivähoitopaikkaankin uudelleen tutustumassa. Leevin hiki-ihottuma kuivui täällä atooppiseksi ihottumaksi, jota nyt sitten rasvailemme parhaamme mukaan. Ollilla oli myös lopussa hiki-ihottuma pahana, mutta se ei jättänyt itsestää atooppista muistoa. Muutenkin kropalla on vähän ollut totuttelua kuivaan ilmaan, jo Accran lentokentällä alkoi ilmastoinnin vaikutuksesta nenän tukkoisuus ja se on jatkunut sujuvasti koko viikon.
Vähän kaukokaipuuseen lääkettä saimme, kun tänä viikonloppuna meillä kävi perhe Ranskasta sohvasurffaamassa (https://www.couchsurfing.org/). Varsinkin Leevi viihtyi perheen 4-vuotiaan tyttären seurassa, joka osasi laulaa suomeksi "Minä soitan harmonikkaa". Jotenkin tämä vierailu palautti myös omat aivot takaisin Suomen kamaralle sen verran hyvin, että tämän blogitekstinkin sai aikaiseksi kirjoittaa. Sitten tässä menee vielä varmaan muutama hetki, ennen kuin kunnolla sisäistää matkan merkityksen/tarkoituksen.
Sitä odotellessa, tähän voisi vielä listailla asioita jotka olivat matkalla turhia, kun ovat vielä tuoreessa muistissa:
Kantorinkka: Aikaisemmilla reissuilla hyödyllinen rinkka oli Ghanassa tarpeeton, koska sen kanssa ei mahtunut yleisimpiin julkisiin kulkuneuvoihin (taksit ja trotrot ovat ahtaita, samoin suurin osa busseista). Helteessä myöskään kovin pitkien vaelluksien teko ei ollut ihan ensimmäisenä mielessä. Voisi suositella, että ihan heti aluksi käy ostamassa kaksi jaardia paikallista kangasta ja opettelee kantamaan lastaan paikalliseen tapaan selässä, niin sujuisi varmaan parhaiten.
Pitkä hihaiset vaatteet ja sukat: Nämä oli otettu mukaan ajatuksella, että illalla voi laittaa päälle suojelemaan hyttysten pistoilta. Mutta helle on vaan niin helteinen, ettei kyllä tullut pahemmin käytettyä vaan mielummin laittoi tujun kerroksen hyttysmyrkkyä. Niin ja niitä sukkia ei tarvitse kuin lentomatkoille. (Tämä ohje voisi olla eri, jos asustaa muualla kuin ihan rannassa, esim. Kumasin korkeudella yöt voi olla jo ihan viileitä, että vaatetus voi olla hiukan enemmän pitkähkö siellä yöllä.)
Leevin matkasänky: Tätä arvelimme jo lähtiessä vähän turhaksi, mutta lähti nyt mukaan kuitenkin. Yksinkertaisesti Leevi oli tästä nyt kasvanut ulos.
Yleisesti voisi sanoa, että melkein kaikkea mitä keksii tarvita myös Ghanasta saa, ainakin isoimmista kaupungeista. Useimpia tavaroita oli tarjolla myös pienemmillä paikoilla, kuten Denussa. Hinnat voivat olla helposti Suomen tasoa, mutta ei siis kannata liikaa mukanaa raahata (meillä oli esim. mukana vauvanruokaa ja jotain semmoista hiukan enemmän kuin olisi kannattanut raahata).
Sitten niitä erityisen tarpeellisia:
Hyttysverkot ja myrkyt: yhdessäkään majapaikassa missä yövyimme ei ollut verkkoja talon puolesta ja kyllä niitä hyttysiä sisällä oli vaikka ikkunoissa verkot usein olikin. Iholle laitettavia myrkkyjä emme bonganneet missää myytävän, varmaankin löytäisi jos kunnolla etsisi.
Aurinkorasva: isoa kerrointa saa kyllä olla, porottaa helteisesti. Tässä vähän sama, eli emme nähneet aurinkorasvaa myynnissä, mutta eiköhän sitä löydy jos etsii.
Keltakuumetodistus: Kysyivät tätä Togon rajalla takaisin päin tultaessa.
Viisumi: Kentältä voi saada viisumin jos osaa lahjomisen ja puhumisen taidon, mutta ennakkoon hommaamalla asiat helpottuu kummasti (pitää hommata Kööpenhaminan suurlähetystöstä http://ghanaembassy.dk/). Meidän olo aikana yksi suomalainen käännytettiin kentältä takaisin Lontoon koneeseen, kun viisumiasiat ei olleet kunnossa.
Ylimääräisiä euroja jemmassa: pankkiautomaatista saattaa raha loppua viikonloppuna ja joskus viikollakin. (Pankkiautomaatteja on kuitenkin isoissa kaupungeissa runsaasti ja useimmissa toimii visa elektron, eli rahan saanti noin yleensä ei ole ongelma). Ghana on maa, missä rahalla saa ja autolla pääsee. Eli jemmaa kannattaa aina olla saatavilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti