Isommilla oppilailla oli koeviikko, myös minun opetukseen
tekemiä lisäyksiä kysyttiin ihmiselimistön toiminnan kokeessa. Koetilanteessa
lapset saattoivat ihan rauhassa keskustella vastauksista keskenään, sillä
ketään ei ollut koko aikaa kokeen tekoa valvomassa ja jos olikin, niin valvoja nukkui istuen opettajan pöydän takana nojaten
päätään käsiinsä.
Ghanalaiseen tapaan lapset kopioivat liitutaululta kaiken
opettajan kirjoittaman, päivämäärää myöten, tarkasti omiin vihkoihinsa. Ja
kaikki tieto vain opetellaan ulkoa sitä sen enempää kyseenalaistamatta tai itse
pohtimatta. Nursery-luokalla ei ole omia vihkoja vaan käytössä on omat pienet
liitutaulut joihin taululiiduilla kirjoitetaan aakkosia tai numeroita. Tällä
viikolla Nursery-luokalla oli matematiikkaa. Lasten (siis jo 2-6-vuotiaiden) täytyi
opetella ulkoa mitä on 1+1, 2+2, 3+3, 4+4 ja 5+5 ja kirjoittaa ne vastauksineen
tauluihinsa. Lapset eivät olleet tulleet ollenkaan ajatelleensa, että sormia
voisi käyttää apuna laskemisessa. He olivat aivan innoissaan kun nostin
toisesta kädestä yhden sormen ja toisesta kädestä yhden sormen ja kysyin
montako sormea on siis yhteensä pystyssä. Tein samoin muille laskuille. Kun
päässälasku ei siis meinannut onnistua, lapset saivat nopeasti selville
vastaukset laskemalla ne sormista ja oppivat siis tajuamaan, että mistä se
vastaus oikeasti tulee.
Aivan pienimmät eivät tietenkään jaksa laskemiseen ja
kirjainten opetteluun keskittyä vaan he katselevat (Värikyniä ei ole tai niitä
on vain muutama) värityskirjoja, touhuavat omiaan tai nukkuvat kun vähän
isommat opiskelevat. Leluja luokassa ei ole pienimpiä varten. Asumistiloissa on
joitakin leluja; pehmoleluja , nukkeja ja pikkuautoja olen ainakin nähnyt, en
tiedä miksi niitä ei voisi luokkaan ottaa, kun pienimmät selvästi turhautuvat
koulupäivän aikana, kun pitäisi vain olla hiljaa paikallaan ja antaa muiden
keskittyä. Tarjolla ei ole leluja, mutta lapset kyllä löytävät kaikkiea muuta
pientä kiinnostavaa luokan lattioilta ja pistävät tavaraa suuhunsa. Lasten
suusta olen takavarikoinut esim.
nauloja, kiviä, helmiä, taululiituja tai muita pieniä muovisia
lelunpalasia.
Koulunkäynti oli rennompaa kaikilla ennen pääsiäisloman
alkamista. Nursery-ryhmällä oli kaksi nukkumispäivää ennen loman alkua. Kun
koulu alkoi ja lapset istuivat pöytien ääreen (Nursery-luokassa lapset istuvat
kahden pyöreän pöydän ääressä, kahdessa muussa luokassa oppilailla on omat
pulpetit), opettaja käski kaikkien lapsien vain laittamaan kädet pöydälle ja
nojaamaan päätään käsiin, oli nukkuma-aika. Jos joku ei halunnut ruveta heti
nukkumaan, mami tuli heti sorkkimaan häntä kepillä ja yritti saada tottelemaan.
Kun lapset olivat nukahtaneet pöytien ääreen, heidät kannettiin nukkumaan
luokan lattialle levitetyn suuren olkimaton päälle. Ja myös opettaja nukkui
lasten tyyliin käsillä päätään pöytään tukien. Se mitä luokassa milloinkin
opetetaan tai ollaan opettamatta riippuu siis täysin opettajan itsensä
mielialasta, jos opettajaa väsyttää niin lapsetkin laitetaan nukkumaan.
Torstaina mukanani lastenkotiin tulivat vierailulle myös
Olli, Leevi ja Maija. Leevi oli tietenkin lasten huomion keskipisteenä. Kun
muut lapset rupesivat nukkumaan oli myös Leevillä nukkumisaika, mutta eihän se
uudessa paikassa millään onnistunut, vaikka mentiinkin lastenkodin kirjastoon
rauhoittumaan. Lastenkodissa on siis hyvä kirjasto, jonka näin torstaina
ensimmäisen kerran. Isommat lapset voivat mennä kirjastoon lukemaan erialojen
oppikirjoja, myös jonkin verran oli tarjolla nuorten kaunokirjallisuutta ja
lapsille kuvakirjoja. Kirjasto pidetään aina lukossa ja sinne pääsee vain
valvojan kanssa, mikä on ymmärrettävää, sillä pienimmät repivät kirjan heti
hajalle, jos saavat sellaisen käsiinsä. Pienimmät eivät osaa englantia, joten
kirjojen lukeminenkin heille on vähän hankalaa, mutta kuvien katselusta he
kyllä pitävät ja kuvien nimeämisestä, mikä on hyvää englannin treenausta
(lähinnä ääntämisen suhteen) itsellekin.
Asuintioissa näkyy ghanalaistyyliin keskeneräisyyttä.
Esim. poikien asuintilojen yhteydessä on iso olohuone, jossa on sohvat, mutta
myös kaikkea varastotavaraa. Viereisessä myös isossa huoneessa on lattiasta
kattoon yltävässä kasassa lahjoitettuja vaatteita ja pöydillä käyttämättömän
näköisinä pölyttymässä vanha televisio ja tietokoneita. Tiloista saisi hyvin
viihtyisät pienellä siivoamisella ja järjestelyllä. Pihalle on kahden viikon aikana tehty uutta
laatoitusta ja ilmeisesti myös uusi wc on rakenteilla. Koko rakennus näyttää
siltä, että sen päälle voisi rakentaa toisen kerroksen, tasakatolle johtaa
molemmista päädyistä portaat ja siellä kuivatellaan valtavaa pyykkimäärää.
Lastenkodissa on oma vesitankki, josta haetaan vettä
sankkoihin ja vateihin. Luokissa on vesisankko ja yhteinen muki, josta kaikki
luokan lapset käyvät juomassa vettä. Myös ruokasalin edessä on käsienpesuastiat.
Juoksevaa hanavettä on vähän käytettävissä. Wc:iden vetäminenkin on hankalaa,
yleensä ne ovat kukkurallaan ja vedetään sitten kerralla, kun vettä tulee. Henkilökunnan wc on siistimmässä kunnossa
lukkojen takana. Sähköä lastenkodilla käytetään vähän, tärkein sähkönkuluttaja
on luokkien fanit eli tuulettimet katossa. Yksinkertaisissa makuuhuoneissa sekä
tyttöjen- että poikienpuolella on kerrossänkyrivit kuin armeijassa konsanaan ja
muutama sotkuinen vaatehylly. Kerrossängyissä, ruokalan pöydissä ja tuoleissa,
vesitankeissa ja oikeastaan kaikessa lukee isolla niiden lahjoittajan nimi.
Voi hitsit, oottepa te tuotteliaita! En ehtinyt lukea kaikkia uusia tekstejä, mutta palaan niihin vielä - olipa mukava lueskella mitä siellä on tapahtunut Ü Ja tuli tuosta opettamisesta mieleen - sä oot kyllä erinomainen kun ajattelet kaikki asiat käytännön kautta. Mites on, tykkäätkö opettamisesta vai turhauttaako? ...mää oon täällä huomannu että musta on hauska - samalla kun ite opettelen kiinaa/japania - opettaa paikallisille englantia ^^
VastaaPoistaLaura: Tykkään, kun lapset oppii. Ainakaan tuolla ei ole ollut yhtään turhauttavaa. Lapset oppivat nopeasti, osaavat jo laskea suomeksi sormilla kymmeneen :)
Poista