Toinen viikko Save them youngissa

Isommilla oppilailla oli koeviikko, myös minun opetukseen tekemiä lisäyksiä kysyttiin ihmiselimistön toiminnan kokeessa. Koetilanteessa lapset saattoivat ihan rauhassa keskustella vastauksista keskenään, sillä ketään ei ollut koko aikaa kokeen tekoa valvomassa ja jos olikin, niin valvoja  nukkui istuen opettajan pöydän takana nojaten päätään käsiinsä. 

Ghanalaiseen tapaan lapset kopioivat liitutaululta kaiken opettajan kirjoittaman, päivämäärää myöten, tarkasti omiin vihkoihinsa. Ja kaikki tieto vain opetellaan ulkoa sitä sen enempää kyseenalaistamatta tai itse pohtimatta. Nursery-luokalla ei ole omia vihkoja vaan käytössä on omat pienet liitutaulut joihin taululiiduilla kirjoitetaan aakkosia tai numeroita. Tällä viikolla Nursery-luokalla oli matematiikkaa. Lasten (siis jo 2-6-vuotiaiden) täytyi opetella ulkoa mitä on 1+1, 2+2, 3+3, 4+4 ja 5+5 ja kirjoittaa ne vastauksineen tauluihinsa. Lapset eivät olleet tulleet ollenkaan ajatelleensa, että sormia voisi käyttää apuna laskemisessa. He olivat aivan innoissaan kun nostin toisesta kädestä yhden sormen ja toisesta kädestä yhden sormen ja kysyin montako sormea on siis yhteensä pystyssä. Tein samoin muille laskuille. Kun päässälasku ei siis meinannut onnistua, lapset saivat nopeasti selville vastaukset laskemalla ne sormista ja oppivat siis tajuamaan, että mistä se vastaus oikeasti tulee.  

Aivan pienimmät eivät tietenkään jaksa laskemiseen ja kirjainten opetteluun keskittyä vaan he katselevat (Värikyniä ei ole tai niitä on vain muutama) värityskirjoja, touhuavat omiaan tai nukkuvat kun vähän isommat opiskelevat. Leluja luokassa ei ole pienimpiä varten. Asumistiloissa on joitakin leluja; pehmoleluja , nukkeja ja pikkuautoja olen ainakin nähnyt, en tiedä miksi niitä ei voisi luokkaan ottaa, kun pienimmät selvästi turhautuvat koulupäivän aikana, kun pitäisi vain olla hiljaa paikallaan ja antaa muiden keskittyä. Tarjolla ei ole leluja, mutta lapset kyllä löytävät kaikkiea muuta pientä kiinnostavaa luokan lattioilta ja pistävät tavaraa suuhunsa. Lasten suusta olen takavarikoinut esim.  nauloja, kiviä, helmiä,  taululiituja tai muita pieniä muovisia lelunpalasia.

Koulunkäynti oli rennompaa kaikilla ennen pääsiäisloman alkamista. Nursery-ryhmällä oli kaksi nukkumispäivää ennen loman alkua. Kun koulu alkoi ja lapset istuivat pöytien ääreen (Nursery-luokassa lapset istuvat kahden pyöreän pöydän ääressä, kahdessa muussa luokassa oppilailla on omat pulpetit), opettaja käski kaikkien lapsien vain laittamaan kädet pöydälle ja nojaamaan päätään käsiin, oli nukkuma-aika. Jos joku ei halunnut ruveta heti nukkumaan, mami tuli heti sorkkimaan häntä kepillä ja yritti saada tottelemaan. Kun lapset olivat nukahtaneet pöytien ääreen, heidät kannettiin nukkumaan luokan lattialle levitetyn suuren olkimaton päälle. Ja myös opettaja nukkui lasten tyyliin käsillä päätään pöytään tukien. Se mitä luokassa milloinkin opetetaan tai ollaan opettamatta riippuu siis täysin opettajan itsensä mielialasta, jos opettajaa väsyttää niin lapsetkin laitetaan nukkumaan.

Torstaina mukanani lastenkotiin tulivat vierailulle myös Olli, Leevi ja Maija. Leevi oli tietenkin lasten huomion keskipisteenä. Kun muut lapset rupesivat nukkumaan oli myös Leevillä nukkumisaika, mutta eihän se uudessa paikassa millään onnistunut, vaikka mentiinkin lastenkodin kirjastoon rauhoittumaan. Lastenkodissa on siis hyvä kirjasto, jonka näin torstaina ensimmäisen kerran. Isommat lapset voivat mennä kirjastoon lukemaan erialojen oppikirjoja, myös jonkin verran oli tarjolla nuorten kaunokirjallisuutta ja lapsille kuvakirjoja. Kirjasto pidetään aina lukossa ja sinne pääsee vain valvojan kanssa, mikä on ymmärrettävää, sillä pienimmät repivät kirjan heti hajalle, jos saavat sellaisen käsiinsä. Pienimmät eivät osaa englantia, joten kirjojen lukeminenkin heille on vähän hankalaa, mutta kuvien katselusta he kyllä pitävät ja kuvien nimeämisestä, mikä on hyvää englannin treenausta (lähinnä ääntämisen suhteen) itsellekin.

Asuintioissa näkyy ghanalaistyyliin keskeneräisyyttä. Esim. poikien asuintilojen yhteydessä on iso olohuone, jossa on sohvat, mutta myös kaikkea varastotavaraa. Viereisessä myös isossa huoneessa on lattiasta kattoon yltävässä kasassa lahjoitettuja vaatteita ja pöydillä käyttämättömän näköisinä pölyttymässä vanha televisio ja tietokoneita. Tiloista saisi hyvin viihtyisät pienellä siivoamisella ja järjestelyllä.  Pihalle on kahden viikon aikana tehty uutta laatoitusta ja ilmeisesti myös uusi wc on rakenteilla. Koko rakennus näyttää siltä, että sen päälle voisi rakentaa toisen kerroksen, tasakatolle johtaa molemmista päädyistä portaat ja siellä kuivatellaan valtavaa pyykkimäärää.  

Lastenkodissa on oma vesitankki, josta haetaan vettä sankkoihin ja vateihin. Luokissa on vesisankko ja yhteinen muki, josta kaikki luokan lapset käyvät juomassa vettä. Myös ruokasalin edessä on käsienpesuastiat. Juoksevaa hanavettä on vähän käytettävissä. Wc:iden vetäminenkin on hankalaa, yleensä ne ovat kukkurallaan ja vedetään sitten kerralla, kun vettä tulee.  Henkilökunnan wc on siistimmässä kunnossa lukkojen takana. Sähköä lastenkodilla käytetään vähän, tärkein sähkönkuluttaja on luokkien fanit eli tuulettimet katossa. Yksinkertaisissa makuuhuoneissa sekä tyttöjen- että poikienpuolella on kerrossänkyrivit kuin armeijassa konsanaan ja muutama sotkuinen vaatehylly. Kerrossängyissä, ruokalan pöydissä ja tuoleissa, vesitankeissa ja oikeastaan kaikessa lukee isolla niiden lahjoittajan nimi.