Malaria

Kirjoittelemme tasta vasta nyt, kun emme halunneet huolestuttaa sukulaisia kotona. Leevilla oli siis ensimmainen flunssa taalla. Torstaina yolla siis Leeville kohosi kuume. Aamulla menimme sitten Narh-bitaan ottamaan malariatestia. No ensin piti tehda Leeville kansio, siita maksettiin maksu, sitten nahtiin laakaria, mentiin verikokeisiin, josta piti maksaa lasku, nahtiin taas laakaria joka maarasi laakkeet, jotka saimme sitten apteekista ilmaiseksi, kun Olli on siella toissa. Verinaytteen otto oli hiukan mielenkiintoinen ja Leeville kivulias kokemus, kun sormenpaasta lypsettiin ihan reilumaara verta.

Malariatesti oli siis negatiivinen ja laakarin diagnoosi oli sama kuin meidan, eli ylahengitystieinfektio. Semmoisen saa yleensa uudessa maassa nain parin kolmen viikon reisussa olon jalkeen. Laakkeeksi saatiin siis amoksisilliinia ja klavulaanihappoa seka parasetamolia kuumeeseen. Lisaksi tuli varmuuden varalta malarialaakekuuri. Niin ja mielenkiintoisimpana saatiin blood tonicia, eli veren vireyttajaa, jotka ovat taalla suosittuja ja sisaltavat kaikkea mahdollista. Sita Leevi ei tosin suostunut ottamaan, niin isa on nyt elvyttanyt verensa toimintaa blood tonicilla. Koko lysti maksoi noin 100 cedia, eli noin 40 euroa, mika on aika paljon paikallisella palkkatasolla. Esim. meidan portin vahti tienaa 200 cedia kuukaudessa. Useimmiten taalla kaydaankin vain apteekissa hakemassa malarialaakkeet ja antibiootit, jotka eivat ole niin kalliita.

Mutta ei siis syyta huoleen, Leevi on kunnossa. Kuumeilu loppui parissa paivassa ja Leevi on nyt oma virkea itsensa. Normaaliflunssa oli vain kyseessa. Mutta, koska malaria pelottaa suurinta osaa tropiikkiin matkustavista, niin tässä vähän tietoa malariasta, sen ehkäisystä ja hoidosta:

Guidelines for the treatment of malaria – 2nd edition (http://whqlibdoc.who.int/publications/2010/9789241547925_eng.pdf)

Ihmiseen tarttuvaa malariaa on neljää eri lajia, joista ikävin on Plasmodium falciparum. Malaria tarttuu ihmiseen hyttysenpuremasta, josta se löytää tiensä maksaan. Maksasolusta sitten vapautuu läjä itiöitä jotka tuhoavat punasoluja ja aiheuttavat horkkaoireet. Samalla myös muodostuu uusia itiön muotoja jotka voi levitä takas hyttyseen, jossa ne taas muokkaantuu sopivasti että hyttynen voi taas tartuttaa malarian uuteen ihmiseen. Kliiniset oireet ovat samat kuin monessa muussa infektiossa, eli kuume, pääkipu, väsymys, nivel- ja lihaskivut, vilunväristykset, ruokahaluttomuus. Oireet ovat usein syklisiä, johtuen maksakierrosta, mutta syklisyyttä ei kannata jäädä odottelemaan, koska nopea hoito on avain onnistumiseen tässäkin tapauksessa.

Koska malarian kiertokulussa tärkeitä vaiheita ovat hyttysenpistot ihmiseen sekä infektoitumis-, että leviämisvaiheessa on hyttysenpistojen välttäminen ensisijainen ehkäisykeino. Tämä sisältää hyttysverkot makuupaikan päälle (permetriinillä tai vastaavalla käsiteltynä), hyttysverkot ikkunoihin ja oviin, hyttysmyrkkyjen käytön sisätiloissa ja iholla, suojaavan vaatetuksen käytön sekä hyttysten lisääntymispaikkojen (paikallaan seisova vesi) vähentämisen (esim. viemäröinnillä jne). Matkailijoille suositellaan myös malariansuojalääkitystä, joka vaihtelee alueittain riippuen resistenssitilanteesta. Meidan tapauksessa meflokiinia (Lariam), koska se kay myos Leeville.

Diagnosoinnin kannalta kliiniset oireet eivät paljoa anna, joten aina kuin mahdollista tulisi malariadiagnoosi varmistaa mikroskopoimalla tai pikatesteillä (RDTs) turhan hoidon ja siten lääkehaittojen ja resistensin leviämisen ehkäisemiseksi. Mikroskopointi vaatii laitteet ja kokemusta, joten RDT:t ovat suositeltuja ja niiden käyttö onkin lisääntynyt WHO:n suosituksien mukaisesti, mutta ei ole vielä tavoitetasolla (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3428362/). Mutta kuten ylla olevasta tapauksesta huomataan, niin laakkeet maarataan usein varmuuden vuoksi.

Kun malaria on sitten diagnosoitu siirrytään hoitoon. Lievän tapauksen voi hoitaa avohoitona. WHO suosittelee artemisiinipohjaista lääkettä yhdistettynä johonkin toiseen malarialääkkeeseen (Artemisin-based compination therapy ACT) vähintään 3 päivän ajan (7 päivän, jos toinenkin lääke on nopeasti elimistöstä poistuva). Tallaisen sai siis Leevikin, kolme paivan kuurin. Vaikeassa tapauksessa mennään sitten sairaalahoitoon ja artemisiinia tai muita kiniinia annetaan suonensisäisesti tai lihakseen. Artemisiinista on tullut 2000-luvulla tärkein malarian hoitolääke vähäisen resistensin takia. Viime aikoina tosin Kambotsan maaseudulla on alkanut yleistyä myös artemisiinille resistenssi malariakanta.

Malariaa hoidetaan siis Ghanassa useimmiten avohoitona ilman visiittia laakariin. Lääkkeitä saa niin klinikoilta, apteekeista kuin lääkemyymälöistä. Malaria niissä tunnistetaan yleensä hyvin ja siltä suojautumista osataan neuvoa, mutta lääkkeiden myyntipisteissä oleva tietotaito ajanmukaisista hoitolinjoista ei aina ole ihan kohdallaan (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20495871). Esimerkiksi ACT käyttö ja raskauden aikainen malarian ehkäisyhoito eivät olleet kovin tunnettuja. Lääkkeiden myyntipisteissä työskentelee paljon henkilöitä, joilla ei ole terveydenhuollon koulutusta, mutta ammattilaisetkaan eivät aina osanneet neuvoa uusimpia hoitolinjoja. Hyttysverkkojen kayttamattomuus on varmaan yksi kriittisimpia tekijoita hyvan malaria kontrollin saamisessa. Farmasistin ja muutaman muun haastattelun perusteella ghanalainen mentaliteetti on, ettei malarialta suojauduta vaan se sairastetaan sitten kun se saadaan. Usein se on latenssivaiheessa maksassa majailemassa ja tulee sitten pintaan kun saadaan joku muu infektio tai sairaus. Aikuisille sairastaminen ei ole useimmiten ongelma, mutta lapsille on ja verkkoa kayttamattomat aikuiset siis helpottavat malarian leviamista lapsiin. Mutta kuten jokainen tietaa omalla kohdallaan, on sairauksien ennalta ehkaisy jokapaivaisessa elamassa joskun vaivanloista vaikka sen tietaisikin olevan tarkeaa.