Somanya ja Akosombo

Keskiviikko aamuna lähdimme koko porukalla ajelemaan kohti Arjan ja Jameksen mangofarmia Somanyassa. Matkalla ohitimme Shai-hillsin luonnonsuojelualueen, josta oli tielle tullut roskia syömään pari paviaania. Portinvartija tuli nopeasti ähyyttämään, että eläimiä ei saa kuvata tiellä. No ajoimme hiukan eteenpäin ja näimme lisää paviaaneja. Matkalle osui myös vuori, jolle paikalliset Kroboheimoolaiset, joihin Jameksen sukukin kuuluu, olivat kiivenneet brittien veroja karkuun. No britit olivat lopulta heidät vuorelta alas ajaneet, jonka jälkeen heimo oli asettunut Somanyaan.

Somanyaa lähestyessä alkoi tien vieret täyttyä mangon myyjistä. Vuodessa tulee kaksi satoa ja toinen on parhaillaan menossa, joten tarjontaa on paljon. Mangofarmille oli tarkoitus tulla ostajia iltapäivällä, niin aamulla oli mangojen keräämisen ja pesemisen aikaa. Puut leikellään kasvuvaiheessa moneen kertaan, niin, että aikuinen puu jää sopivan matalaksi mangojen keräämiseen. Puissa näkyi jo uusia kukintoja vaikka osa hedelmistä vielä roikkui oksilla. Seuraava sato tulee sitten heinäkuussa. Leevi varsinkin on tykännyt mangoista ja olikin farmilla ihmeissään ja osoitteli puihin ja laatikoihin hokien “mango”.

Somanya on siis Jameksen kotiseutua, joten farmilla käynnin jälkeen vierailimme Arjan anoppilassa tervehtimässä sukulaisia. James jäi odottelemaan ostajia farmille, joten meillä oli hiukan kommunikaatio ongelmia vain kroboa puhuvan vanhan rouvan kanssa, mutta Jameksen siskon ja veljen kanssa vaihdoimme pari sanaa. Vastaanotto oli suoraan kotona luetusta etikettikirjasta. Vieraat ensin istutetaan alas, tarjotaan vettä ja tervehditään kättelemällä. Sitten vasta kysytään miksi vieras on tullut kylään, ja kun asia on esitetty, niin voidaan jutustella vapaammin. Leevi löysi leikkikaverin itselleen paikalla olleesta Jameksen siskon tytön pojasta. Jameksen äidin kotitalon julkisivupuolella Jameksen sisko pyöritti baaria ja sisäpihalla oli kaikille lapsille perheineen varattuja asuinhuoneita. Myös siis Arjan ja Jameksen perheelle, joka asuu muulla. Sisäpiha oli todella viihtyisä kadun jatkuvaan hölinään verrattuna.

Sukulaisvisiitin jälkeen suuntasimme lasihelmityöpajalle, jossa kierrätysmateriaaleista valmistettiin lasihelmiä ja niistä edelleen koruja. Leevistä mukavinta oli päästä nurmikolle juoksentelemaann öljypalmujen katveeseen.

Lasihelmien jälkeen suuntasimme lounaalle Arjan tutun ravintolaan. Maukasta fufua ja Tilapia-kalaa oli Ollin eväänä, muut ottivat riisiä ja kalaa/kanaa. Herkullisen ruoan voimistamina jatkoimme matkaa kohti Akosomboa, jossa sijaitsee suuri pato, joka saa aikaan maailman suurimman tekojärven, eli Voltan. Entisen joen järveksi muuttanut pato tuottaa sähköä vientiin asti ja Akosombon kaupunki eroaakin merkittävästi muusta Ghanasta. Kylää hallinnoi energiayhtiö, kaikkialla on siistiä ja tiet ovat kunnossa. Myös rakennukset ovat kunnollisia taloja, eikä hökkeleitä näy. Paikalla on myös paljon hotelleja joihin tulla viettämään järvilomaa. Presidentin loma-asuntokin sijaitsee täällä, kukkulan laella patonäkymillä.

Pitkän päivän päätteeksi huristelimme vielä mukavissa maisemissä takaisin kohti rannikkoa ja Temaa. Oli kyllä virkistävä päästä kaupungin ulkopuolelle ja nähdä vähän viljelyksiä ja luontoa.