Suunnitelmat muuttuvat taas, eli emme
lähdekään Denuun nyt maanantaina, ehkä ensi maanantaina, eli silloin uusi
yritys. Katsotaan mitä ohjelmaa tälle viikolle keksimme.
No mutta, nyt sunnuntaina (eilen) kävimme
lähellä Prampramissa katsastamassa majoitustarjontaa Arjalle ja hänen
kaverilleen. Prampramiin on suunnitteilla uusi kansainvälinen lentokenttä, kun
Kotokan kenttä on käymässä pieneksi ja sen levittäminen olisi hankalaa, kun
Accra on kasvanut sen ympärille. No Prampramissa on myös rantaa, niin siitä
povataan Ghanan mahdollista rantakohdetta turisteille.
Ja tämä näkyy siinä, että erinäköisiä ja
koikoisia majataloja, villoja ja hotelleja on rantaviivassa paljon. Suurin osa
on vielä hiukan kesken tai valmistumassa, kuten täällä on hiukan tapana. Paljon
uusia oli tullut sitten opaskirjamme (Brad guides: Ghana ed. 5) ilmestymisen
jälkeen. Vietimme siis päivän kuin opaskirjan kirjoittajat ja kävimme
majapaikkoja läpi, tarkastimme huoneet, ravintolat, hinnat ja rannat ja
arvioimme mikä olisi sopiva paikka Arjan ystävineen yöpyä. Yllättävän rankkaa
puuhaa. Pari ensimmäistä meni vielä kivasti, mutta pidemmän päälle raskasta.
Rannat olivat pääosin hiukan likaisia,
muutama puhdaskin löytyi. Hyviä uimapaikkoja ei juuri ollut, koska monessa
kohtaa näkyi kalliota pilkottavan veden seassa. Myös aallokko oli ainakin
sunnuntaina aika kovaa. Uima-allas oli yhdessa paikassa, mutta sen vesi oli
likaista. Hintataso vaihteli 40 cedistä 120 cediin yö, eikä hinta aina
vastannut laadun tuntua. Esimerkiksi 2 makuuhuonetta, keittiön, olkkarin ja
kuistin sisältävän villan olisi saanut samaan hintaan kuin kahden hengen
huoneen toisaalla (eli tuolla 120 cedillä, noin 48 €).
No tuossa kierrellessä peruutettiin sitten
kiveen ja eturengas pamahti mäsäksi. Ensimmäine auto pysähtyi ja kuskina ollut
David tuli auttamaan meitä. Vararenkaassa ei ollut ilmaa, joten Arja lähti
Davidin kanssa täyttämään sitä Ningon keskustaan (olimme päässeet siis jo
Prampramin puolelta seuraavaan kylään). Me jäimme ihmettelemään Davidin
sukulaisten kauppaa “Blessing storea” ja takapihalla pyörineitä kanoja ja
kissoja.
Seuraan lyöttäytyi myös Temasta seurue,
joka oli ollut rannalla. He osasivat suositella vieressä olevaa Sema nimistä
paikkaa, joka osoittautui mukavaksi. Huoneet olivat siistejä ja ruokaakin sai,
odotus vain oli kahden tunnin mittainen,
(myöhemmin selvisi, että osa tarvikkeista oli haettu torilta meidän ruokia
varten). Paikka oli vielä vähän kesken, mutta siellä oli puhdas ranta ja
riippumattoja puiden varjossa. Matot saattoivat olla rakennusmiesten ja olihan
ne hiukan pienet, mutta tämän reissun tähän mennessä parhaat ja ainoat.
Kotiin siis päästiin, vararengas piti.
Teman ruuhkissa tuli Fan Ice:t tarpeeseen ja kotona oltiinkin sitten
väsyneitä koko porukka. Mutta nyt siis arvomme mitä teemme tällä viikolla ja
toivotaan, että Denuun meno onnistuisi sitten seuraavalla viikolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti