Kokemuksia Narh-bitan synnytysosastolta

Narh-Bita sairaala on herra ja rouva Narhin perustama yksityinen sairaala Teman commynity 4:ssä. Sairaalassa on synnytysosasto, leikkausosasto, lastenosasto, naistenosasto ja miestenosasto sekä  äitiys- ja lastenneuvola.  Sairaalan yhteydessä on hoitajakoulu. 

Sairaalassa omaisilla on suuri rooli potilaan hoidossa, sillä he huolehtivat siitä että potilaalla on riittävästi rahaa mukana verikokeiden ja tarvittavien lääkkeiden maksamiseen.  Omaisen on haettava ja ostettava lääkärin määräämät lääkkeet ja tarvittavat nestepussit ja letkut sairaalan apteekista . Jos omainen ei ole käytettävissä voi hoitajakin tehdä tämän, mutta potilaalla täytyy olla riittävästi käteistä mukana.  Omaiset huolehtivat myös potilaiden ruokapolitiikasta, sairaalassa ei tarjoilla potilasruokaa. Vaikka omaisilla on suuri rooli, on osastoilla tarkat vierailuajat, jolloin vain kaksi omaista saa kerrallaan tulla potilaan luo vierailulle.

Sairaalassa vuodepaikan hintaan kuuluu vain aluslakana ja tyynyliina ja hoitajan käyttämät hanskat, neulat ja ruiskut, kaikki muu täytyy potilaan tuoda mukanaan sairaalaan. Niinpä potilaalla on sairaalassa jo tullessaan tai myöhemmin omaisten tuomana iso matkalaukullinen tavaraa. Tässä listaa synnytysosastolle mukaan tarvittavista tavaroista:

•           Myssy (suojaamaan äidin afrikkalaisen hiuspehkon, mikä ymmärrettävästi halutaan laittamattomana piillottaa.)
•           Sylkikippo (Raskaana olevat uskovat, että suuhun tuleva sylki on sylkäistävä pois, koska sen nielaiseminen voi aiheuttaa huonoa onnea tai infektioita.)
•           Muovinen vuodesuoja, poikkilakana (useita, sillä kauniita kuviollisia kankaita käytetään moneen tarkoitukseen, sängyssä poikkilakanana, vyötärölle kiedottuna aamutakin korvikkeena, vauvan peittona/kapalona, vauvan kantamisessa selässä jne.) ja kroonikkovaippoja suojaamaan lakanoita vuodoilta synnytyksessä ja vuoteessa ollessa.
•           Paksuja imukykyisiä terveyssiteitä (useita paketteja, sillä niitä käytetään pesulappujen tavoin synnytyksessä äidin vuotojen puhdistamiseen ja  vastasyntyneen puhdistamiseen ja öljyämiseen.)
•            Vauvalle bodyja, myssy, vauvan saippua ja öljy, pesuverkko (vastasyntynyt, jo ennen äidin syliin pääsemistä, ensin öljytään ja sitten pestään saippualla pesuverkon kanssa jynssäten, niin kuin aikuisetkin täällä itsensä pesevät), vaippoja.
•         Muovinen, kannellinen sankko (Synnytyksessä tarvittavat tavarat otetaan siinä mukaan osastolta synnytyssaliin.)

Synnyttäjän mukana sairaalaan tulee usein naispuolinen tukihenkilö, yleensä äiti. Tukihenkilö ei tosin ei ole mukana synnytyksessä. Isät käyvät katsomassa vastasyntynyttä vauvaa usein vasta tuntien päästä synnytyksestä. Joskus, mutta harvoin, mies on mukana sairaalassa jo ennen vauvan syntymää.

Synnytysosastolla aamu alkaa klo 8 yöhoitajan ja aamuhoitajan yhteisellä kierrolla potilaiden luona. Lisäksi raportti edeltävästä vuorokaudesta luetaan omatoimisesti raporttikirjasta. Tietokoneita ei ole osaston käytössä, joten kaikki kirjoitetaan papereihin (potilaspapereihin ja erillisiin raporttikirjoihin ja sisäänkirjautumiskirjoihin.) Muut hoitajat saapuvat töihin siihen tahtiin kuin kerkeävät, mutta yleensä korkeintaan vartin viiveellä (Myös hoitajat kirjaavat kirjaan töihintuloaikansa). Lääkärin kierto on klo 9-10, sen jälkeen lääkäri ei ole osastolla vaan hälytetään tarvittaessa paikalle. Normaalissa synnytyksessä mukana ei ole lääkäriä. Iltavuoroon tullaan puoli kahteen. Aamuvuorolaiset voivat lähteä kun iltavuorolaiset ovat saapuneet paikalle, mutta jos synnytyksiä on käynnissä, hoitaa aamuvuorolaiset ne loppuun ennen kotiin lähtemistä.  Yövuoro on 12-tuntinen, kahdeksasta kahdeksaan ja silloin on yleensä kiireisintä.

Normaalissa synnytyksessä ei käytetä kivunlievitystä, kuten ilokaasua tai epiduraalipuudutusta (enkä ole varma olisiko niitä edes käytettävissä), sillä kivut kuuluvat synnytykseen. Kipuja ei tosin haluta tuoda esille. Vaikka osastolla olisi useita synnyttäjiä yhtä aikaa, on osastolla varsin hiljaista, sillä synnytyksessä ei saa huutaa. Kipu pyritään kestämään muulla tavoin, yrittämällä rentoutua, laulamalla tai hyräilemällä, vartaloa heijjaamalla, sängynlaitaa puristamalla jne. Hoitaja voi myös hieroa synnyttäjän alaselkää lievittääkseen tämän kipua. Synnytystä usein nopeutetaan kalvojen puhkaisulla ja  episiotomialla eli välilihan leikkauksella. Tämän kiinni ompelemisessa käytetään puudutusta. Keisarileikkauksissakin spinaalipuudutuksen vaikutuksen loputtua kipuun ei käytetä Tramadolia vahvempaa kipulääkitystä, huumelääkkeitä en ole nähnyt käytettävän ollenkaan.

Vastasyntynyt öljytään, pestään, punnitaan ja mitataan heti syntymän jälkeen ja vasta sen jälkeen annetaan äidin rinnalle. Keisarileikkauksen jälkeen lapsen pääsemisessä äidin rinnalle voi kestää useita tunteja, sinä aikana vauva jo kerkeää usein väsyä niin, ettei maidon imeminen äidin rinnasta meinaa onnistua. Tyttövauvalle laitetaan kultaiset nappikorvakorut heti syntymän jälkeen osastolla ja poika vauvoille tehdään ensimmäisten viikkojen aikana ympärileikkaus. Sitä ei tehdä synnytysosastolla, mutta leikkaushaava tarkistetaan samalla kun äiti tulee synnytysosastolle jälkitarkastukseen. Vauvalle, sekä tytöille että pojille, laitetaan usein ranne- tai nilkkakoruja ja vyötärölle helminauha tuomaan muodokkuutta ja hedelmällisyyttä . Ainakin naiset  käyttävät näitä lantionauhoja  aikuisenakin.

Normaalin synnytyksen jälkeen äiti ja vauva kotiutuvat usein jo seuraavana päivänä jos kaikki on hyvin, keisarileikkauksen jälkeen osastolla ollaan kolme vuorokautta, jolloin leikkaushaavan päältä otetaan laput pois hautomasta.

Osastolla on käytettävissä ikivanha ultralaite, jote käytetään harvoin. Yleisemmin vauvanasento tutkitaan vain käsikopelolla ja siihen tietoon luotetaan.  Olen nähnyt ultralaitteen käytön vain kerran, kun lääkäri halusi varmistaa onko kohdussa enemmän kuin yksi vauva, koska äidin maha oli niin valtava. Ja yksi vauva siellä vain oli, isokokoinen, koska äidillä oli raskaudenaikaista diabetesta. Tällöin vauva oli syntyessään keisarileikkauksella 4,5kg. Kun kerroin että, tämän kokoinen lapsi ei Suomessa ole ollenkaan harvinaisuus, olivat hoitajat ihmeissään, sillä täällä vauvat ovat yleensä alle 3,5 kiloisia, yleisimmin n. 2 kiloisia. Suurella osalla vauvoista on synnyttyään ongelmia hengittämisessä, ja heidän hengitystään  joudutaan tukemaan liman imemisellä,  lisähappea antamalla tai jopa amputtamalla. En tiedä johtuuko se pienestä syntymäpainosta vai mistä.  Kaikki vauvat saavat rutiininomaisesti  myös K-vitamiinipiikin lihakseen heti synnyttyään ehkäisemään vastasyntyneen verenvuototautia.

Synnytysosastolla olen saanut harjoitella kanyylinlaittamista tummaihoiselle ihmiselle, mikä on vähän haasteellisempaa kuin valkoihoiselle, koska suonet eivät näy niin selvästi.  Nesteenantoletkuston letkuttaminen eli ilman poistaminen letkusta ei ole ihan niin tarkkaa kuin Suomessa, jossa ilmakuplatkin koputellaan pois.  Kerran hoitaja ihmetteli, kun neste ei ala tippumaan, vaikka kanyyli meni hyvin paikoilleen. Hetken aikaa sitä ihmeteltyämme huomasin, että letkussa oli nestettä vain puoleen väliin eli potilaaseen oli jo mennyt tai olisi ollut vielä menossa paljon ilmaa. Hoitaja irroitti letkun potilaasta tyynen rauhallisesti ja laski nesteen letkun läpi ja kiinnitti takaisin potilaaseen sen kummemmin asiaan reagoimatta. Ilman pääseminen verenkiertoon voi johtaa siis ilmaemboliaan eli ilmakuplien aiheuttamaan  keuhkoveritulppaan, jolloin tilanne voi olla hengenvaarallinen.

Tutustuin myös lastenosastoon, jossa yleisimmät hoidettavat sairaudet ovat malaria ja sen etenemisestä johtuva anemia, gastroenteriitti  ja ripuli ja keuhkoputkentulehdukset ja pneumonia. Lapset saavat osastolla neste- ja antibioottihoitoa. Kanyylit laitetaan ensisijaisesti käteen, sitten vasta päähän. Kaikilla lapsilla oli kanyyli kädessä ja kämmenpuolelle laitettiin teipein kiinni lasta, että kanyyli pysyisi lapsen kädessä paremmin kiinni. Osastolla äidit ovat lastensa kanssa yötä päivää ja huolehtivat omasta ja lapsensa syömisistä. Lastenosasto oli hyvin viihtyisä, siellä oli iso leikkialue ja paljon leluja. Poljettava maastoauto taisi olla hyvin suosittu lelu, sillä pienet pojat huristelivat ympäri osastoa ja eläinhahmokeinut olivat myös suosittuja. Äideille ei ole petejä, vaan heillä on oma makuualusta mukana, jonka he levittävät kylmän lattian suojaksi.