Historiaa ja kotoisaa tunnelmaa

Hyviä kuulumisia, Laura aloittaa maanantaina työt Save them young mission –orpokodissa. Orpokoti sijaitsee Betlehemissä, noin 10 km meidän majapaikastamme. Siitä varmasti lisää sitten kun on muutama päivä töitä takana. 

Laura: Oli oikeastaan ihan hyvä, että klinikkatyö ei onnistunutkaan, sillä nyt  pääsen kokeilemaan orpokotityötä, mistä olen haaveillut pitkään ja mihin koko vapaaehtoistyöhaaveeni on perustunut. Ihmiset kuvittelevat aina, että jos on sairaanhoitaja, niin haluaa mennä aina töihin sairaalaan tai klinikoille ja siksi tarjoavat ensin juuri sellaisia paikkoja työkohteiksi, mutta onneksi nyt tuli myös tälläinen uusi mahdollisuus.  Katsotaan, voihan olla, että orpokodissakin löydetään minulle jokin sairaanhoidollinen tehtävä.  Minä toivon kuitenkin pääseväni osallistumaan ihan lasten päivittäiseen perushoitoon, huolenpitoon ja  välittämiseen ja olemaan kaikkein pienimpien kanssa leikkien ja lueskellen, sillä välin kun vähän isommat ovat koko päivän luokkahuoneessa aloittelemassa lukemaanopiskelua ja laskemista.

Mutta ettemme mene asioiden edelle, niin kuulumisia tältä viikonloppulta, jolloin suunnistimme Accraan tarkastamaan kansallismuseota, jossa on esillä Ghanan historiaa ja kulttuuria, sekä Accran ostoskeskusta, jossa on esillä Ghanan nopea siirtyminen kulutusyhteiskuntaan.

Kansallismuseota voimme suositella. Kohtuullisen pienessä museossa on tiivistyneenä paljon siitä Ghanasta, mitä olemme reissun aikana nähneet. Etnologinen puoli on hallitseva, esitellen monia ghanalaisen elämän puolia, kuten kentekankaan tekoa, soittimia ja pohjoisen paimentolaisten olohuoneen kalustoa. Mutta myös arkeologinen puoli oli kiinnostava. Erityisesti erimuotoiset Ashantien käyttämät painot kullan punnitsemiseen olivat hienoja, samoin kuin puuesineet, kuten päälliköiden tuolit ja sauvat. Erikoisia ovat myös vallan symboleina toimineet miekat, joilla ei muotonsa puolesta ole kuin seremoniallinen merkitys; tappeluun niistä ei olisi. Katselmuksen laajuus ulottui varhaisimmista löydetystä ruukunpalasista varhaisiin kuningaskuntiin, sieltä orjakauppaan ja lopulta nykyghanaan, joka esittäytyi taidenäyttelyn muodossa.

Museokäynnin jälkeen suunnistimme  Fan Icen voimalla kohti Accran ostoskeskusta, joka on maan suurin. Sieltä löytyy kaikki mitä kulutusyhteikunnan kasvatti voisi ikinä haluta. Paitsi musiikkia, eli vieläkään ei löytynyt alkuperäisiä cd:tä. Eikä Lauralle vaatteita. Mutta kaikkea muuta, mitä me emme olleet ostamassa löytyi. Niin ja hyvää kiinalaista oli myös, varsinkin nuudelikeitto oli herkullinen. Jännä huomio on, että Temassa tai Accrasakaan ei valkoihoisia juurikaan näe, mutta Accra Mall:lle heitä on keskittynyt suuri määrä. Myös oman auton käyttö tuntui olevan suosiossa ja jatkuva ruuhka ostoskeskuksen edessä taattu. Esim. Temassa ostoskeskuskulttuuri ei ole vielä yhtä voimissaan, vaan meidän ainoalla käynnillä siellä oli meidän lisäksi noin 10 asiakasta. Ostoskeskuksista on kyllä tulossa kansainvälisyyden satamia, koska kaikkialla ne tuntuvat enemmän tai vähemmän samalta. Eli tänne voi tulla koti-ikävää potemaan ja syömään roskaruokaa (erikoinen fakta on muuten se, ettei Ghanassa ole yhtään McDonaldsia, eli BigMaciä täältä ei saa). Ostoskeskuksen edestä muuten täyttyi trotro nopeiten tämän reissun aikana, kun porukka rynni sisälle ja osa jäi ruikuttamaan paikkojen täytyttyä pysäkille.

Mutta ei sen ihmeempiä, tärkeimpänä, että ensi viikolla alkaa Lauralla uudet hommat. Eli innolla huomiseen.