lauantai 23. maaliskuuta 2013

Juoma puolesta

Ensin perus,  eli vesi. Sitä tulee hanasta, joka on kait periaatteessa juotavahkoa. Ruoan laittoon sitä on käytetty, kun on keitetty kunnolla ennen pastojen/riisien/jamssien lisäämistä. Sitten on puhdistettu vesi, eli pussivesi. Se on ollut meillä se perusjuoma. Sitä saa ihan kaikkialla ja se on edullisempaa kuin pullovesi, joka on sitten periaatteessa se kaikkein puhtain. Leeville juotettiin ensimmäinen kuukausi pullovettä, mutta kun emme ole vielä omiakaan vatsoja sekaisin saaneet, niin siirryimme sitten antamaan Leevillekin pussivettä ja hyvin on maha toiminut ainakin vielä. (Välihuomautuksena, että Leevi ja Laura ovat myös syöneet maitohappobakteereja koko ajan. Lisää voi lukea Minnan blogista http://ita-aasianvalloitus.blogspot.com/, jostain alkupään merkinnästä, jota en nyt jaksa kaivaa.)

Sitten mehuja saa myös, jokunen kioski löytyy, jossa hedelmistä puristetaan tuoretta menua. Muuten virvoitusjuomat kuten kokis tunnetaan yleisnimellä minerals. Niitä myös on tarjolla melkein missä vain,  yleensä tölkissä mutta myös pullossa. Myös makuja on melkein joka lähtöön, omaan suuhun maukkainta on ollut kookoksen makuinen mineraali.

Sitten on se ehket paras (minulle) uutuus täällä, eli malt(a). Se on alkoholitonta mallasjuomaa, johon on lisäilty usein vitamiineja ja joskus, tiedä miksi, laktoosia (jolloin nimen eteen laitetaan sana milk). Parhaiten sen kuvailee makeaksi kotikaljaksi, tosin se on tummempaa kuin suomalainen. Yllättävän hyvin se täällä helteessä maistuu, tosin tässäkin on vahvasti tämmöinen jakolinja, että toiset ei tykkää ollenkaan. Löytyy vaikka miltä merkiltä, mutta omaan suuhun on parhaiten maistuneet Guinnessin tekemä Malta ja Accran panimon tekemä Milk Malt. Paikallinen tapa on juoda tämä pillillä pullosta/tölkistä.

Paikallisten suuri aamuherkku on kaakao, tarkemmin vielä Milo-merkkinen kaakao (Nestlen merkki). Täällä oli pääuutislähetuksessä juttu siitä, miten euroopassa ei saa ghanalaista Miloa. Sieltä saa kyllä Keniassa tehtyä Miloa, mutta se ei kuulema ole lähellekkään yhtä hyvää. Yksi Hollannissa asuva ghanalainen oli saanut syytteetkin ghanalaisen Milon laittomasta maahantuonnista. Uutisen lopetti perheen äidin kommentti, että hän tuo mukanaan Ghanasta aina Miloa lapsilleen, koska he eivät kuulema muuta kaakaota suostu juomaan. No itse en suurta eroa normikaakaohon ole huomannut, hyvää kyllä on, mutta ei nyt niin erikoista.

Kun siirrymme sitten alkoholipitoisiin, niin selviää myös tölkkien suosio mineraalien yhteydessä. Ensinnäkin suurin osa supermarketeista on libanonilaisten omistuksessa, jolloin niissä ei myydä alkoholia vaan sitä saa helpoiten spoteista, joita sitten onkin joka kadun kulmassa useita. No spotista kun ostat mineraaleja tai olutta, niin pullo on panimon omaisuutta. Eli jos et juo juomaa paikan päällä, muista tämä mainita, niin maksat vähän ekstraa itse pullosta. Seuraavalla kerralla sitten tuot tyhjän pullon mukana, niin saat juoman mukaan pelkän nesteen hinnalla. Kierrätystä siis.

Suosituimpia tällä hetkellä tuntuvat olevan Star ja Club lagerit, joista ensin mainittu on Guinnessin tehtaalla Kumasissa pantu ja jälkimmäinen Accran panimon tuote. Molemmat ovat manioita lagereita, raikkaita kuten ilman alaan kuuluu. Myös Guinnessin Forein Extra Stout on suositttu, tosin kuulema ollut paljon suositumpi parikymmentä vuotta sitten. Tämä onkin sitten erikoisempi kokemus näin kolmenkymmenen asteen helteessä, kun nuo tummat oluet yhdistyy mielikuvissa herkemmin kylmempiin seutuihin. Olut on aika kallista suhteessa muuhun hinta tasoon, normi 6,25 desin pullo maksaa yleensä 3 cediä (1,20 €). Samalla rahalla voi saada edullisen lounaan chop barissa. 3,75 desin pullo on sitten mini ja on yleensä suhteessa ylihinnoiteltu, maksaen monesti melkein saman verran kuin normi.

Sitten paikallista tavaraa on  palmuviini, jota tosin ei enää saa kaupallisena valmisteena, vaan se pitää hommata kadunvarsimyyjiltä. Tehdään palmun mahlasta (eikä siis kookoksen mehusta, kuten itse luulin, kunnes minua valaistiin asiasta) käyttämällä. Palm tapper on palmuviinin tekijän nimike. Itse tuote on helpoiten kuvailtavissa simaksi. Jos tuotteen nimi on ntunkum, niin prosentteja ei ole liikaa ja maku on virkistävä, väkevämpi tavara tunnetaan nimellä doka (tästä lähdin tiedätte, että dokaamaan lähtiessä tulee suunnata tänne Ghanaan palmuviiniä litkimään). Pohjoisessa tehdään myös pito nimistä olutta, joka on hirssi pohjaista, mutta sitä en ole täällä etelässä vielä löytänyt.

Sitten, jos haluaa enemmän prosentteja, niin voi suunnistaa spottiin ja tilata paikallista pontikkaa eli akpeteshie:tä. Joka kylässä tehdään omansa ja Teman paikallinen tunnetaan nimellä KK (eli keikei) ja sitä on maustettu jollain mysteeriksi jääneillä yrteillä. Mukaan voi myös laittaa inkivääriä ja valkosipulia, ettei KK tuoksahda hengityksestä liikaa läpi. Eihän tätä nyt hyvän makuiseksi voi sanoa, mutta paljon pahempaakin se voisi olla. Annostelu määristä voisi sanoa, että pienin annos maksoi yhden cedin (40 senttiä) ja sillä sai desin tien toisella puolella olevassa Friends hotellissa. Tavaraa myydään myös kotiin kun tuo oman pullon.

Muita väkeviä ja viinejä myydään sitten erillisissä kioskeissa ja ne on suhteessa kalliita. Varsinkin väkevien mainonta on aika runsasta, kuten myös oluen, aina Irlannista tutulla “drink responsibly”-varoitustekstillä varustettuna. Paljon mainoksessa käytetään mielikuvia johtavista miehistä, jotka tekevät vaikeita ja vastuullisia päätöksiä, ja sitten ottavat lasin mitä juomaa nyt mainostetaankaan. “Come drink at the table of Men” ja “Feel like King” käyvät esimerkiksi sloganeista. Naisille taidetaan mainostaa lähinnä mineraaleja, ei ainakaan tule mieleen kuin yksi naisille suunnattu alkoholimainos (“Be a woman with attitude and a lady with a class”). Naiset ovat lähinnä mainoksissa miesten kaulassa ihailellen komeaa miestä lasi kädessä.

Alkoholismi on täällä piilossa oleva ongelma. Se ei näy yhtä selvästi katukuvassa kuin Suomessa kesällä, mutta alkoholia kuluu kuitenkin paljon. Esimerkiksi James Townissa Accrassa ongelma on paha, vaikuttaen osittain katulapsien suureen määrään. Itseasiassa koko alkoholin juominen on hiukan piilotettu juttu. Terasseja ei varsinaisesti ole, vaan spoteilla on ylensä aidattu ja katostettu tarjoilualue, jonne ei tieltä näy. Mutta spotteja on siis ihan kaikkialla ja alkoholia myös myydeen monesta kojusta erikseen. Eli ei alkoholi piilossa ole, mutta vähän kuitenkin syrjemmässä.

Tässä vaiheessa voisi kait olla hyvä paikka puhua muistakin laillisista päihteistä Ghanassa. Ensin Suomessa suosituin, eli kahvi. Sitä juodaan vähän ja tarjolla on vain pikakahvia. Temassa olen huomannut vain kaksi spottia, jotka mainitsee, että myös kahvia olisi tarjolla (oletan että Accrassa voisi olla ihan kahviloita, ja ainakin isoissa hoteilleissa varmaan kupillisen nenänsä eteen varmaan saa). Kahvivieroitus voisi siis olla paikallaan ennen matkaa tänne suunnalle. Olen itse ollut kahvi-illuusiossa, kun Arja on aamuisin keittänyt pannullisen kahvia kaasuliedellä (ystävät lähettävät/tuovat hänelle tänne suomalaista kahvia). Kahvipullaksi käy sugar bread, joka maistuu pullalta ilman kardemummaa. Myöskään teetä ei tunnuta juovan juurikaan, kontrastina vaikka Pohjois-Afrikan maihin, joissa kuumuudesta huolimatta teetä litkitään päivät pitkät. 

Muualla Länsi-Afrikassa suosittuja kola-pähkinöita ei täällä paljoa näe syotävän, mutta saa niitä torilta kun kysyy. Kolapähkinä sisältää kofeiinia, theobromidia ja theofylliiniä, eli samaa tavaraa kuin mitä loytyy kahvista, kaakaosta ja teestä. Vaikutuskin on siis samanlainen, eli miedosti piristävä. Maku sitten onkin erittain karvas, kuten on edella mainituissakin raakana. Eli ei tätä ilman totuttelua kyllä kehtaa syödä, pahaa on. Ja punaiseksi menee suu ja sylki. Niin tämä on sitten se kola osa siinä cocacolan nimessä, toinen osa tulee kokapensaanlehdistä joita siihen myös käytetään. Ennen kolapähkinät ovat olleet arvossaan, koska niiden katsottiin auttavan moniin vaivoihin (esim. lukemassani kirjassa tabun rikkomisen seurauksista selvisi syömällä kolapähkinöitä).

Myöskään tupakointi ei näy katukuvassa. Mainoksia ei ole, en ainakaan yhtään muista. Käytäntö on ilmeisesti, että, jos poltat, niin poltat siellä mistä tupakan ostit tai sitten kotonasi, mielellään sisällä, niin ettei kadulle näy. Maineellesi ei tee hyvää, jos käryytät kadulla tai muutenkaan ihmisten näkyvillä, niin tekee vain kiinalaiset tehdastyöntekijät (joita on muuten yllättävän paljon kiinalaisissa tehtaissa töissä, kun ovat halvempaa työvoimaa kuin ghanalaiset...). Jos siis röyhyttelet ja tulet Ghanaan niin harkitse lopettamista. Keuhkosikin kiittävät ja pysyt hyvän ihmisen maineessa.


Ps. Saimme taas netin toimimaan kotona, mutta ikävä kyllä Ollin läppäri on vieläkin sökö, niin uusia kuvia emme ole saaneet siirrettyä. Tässä jutussa pitäisi olla vesikappaleen kohdassa söpö kuva Leevistä juomassa pussivettä, mutta teknisistä ongelmista johtuen semmoinen nyt puuttuu. Mukana olevat kuvat ovat vanhoja, jotka juttuun sai liitettyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti