Togo

Lauantaina suuntasimme Togon puolelle saamaan uudet leimat passeihimme. Vaikka meillä on Kööpenhaminasta hommatut 3 kuukauden viisumit, niin lentokentällä saa passiin vain 60 päivän leiman. Oleskelu aikaa voi pidentää Accrassa tai Kumasissa imigrationissa vierailemassa tai poistumalla maasta ja tulemalla takaisin, jos on hommannut alunperin multiple entry viisumin (yleensä tämä tunnetaan viisumireissuna, mutta tässä tapauksessa oikeampi termi taitaisi olla leimareissu). Me valitsimme siis jälkimmäisen vaihtoehdon ja teimme päivä reissun Togon pääkaupunkiin Lomeen, joka on ihan Ghanan rajan tuntumassa. Togon viisumi maksaa 10 000 CFA:ta, eli vähän alle 20 euroa, eli suunnilleen saman verran kuin uuden leiman saaminen Accrassa tai Kumasissa.

Olimme vaihtaneet CFA:ta jo Temassa, mikä osoittautui ihan hyväksi vaihtoehdoksi. Rajalla homman olisi kyllä saanut myös tehtyä, mutta huijaamisen riski olisi suurempi, kun vaihtajaa löytyy vähän joka lähtöön. Muutenkin raja on aika kaoottinen, joten suurien rahasummien pyörittely ei tuntunut hyvältä ajatukselta. Itse Togon viisumin saaminen oli simppeli homma, rajalla saatiin postimerkin kokoinen viisumilappu passiin ja noin 10 leimaa ja pari allekirjoitusta päälle.

Togon puolella suuntasimme heti meidän perheen ensimmäiseen Madventures (www.madventures.tv) nähtävyyteen, eli Lomen fetissitorille. Ikävä kyllä paikka oli aikamoinen pettymys, se oli pelkästään turisteille ja kallis, taas on tv huijannut hienoilla kuvakulmillaan ja mielenkiintoisilla juontajilla. 3000 CFA:n pääsymaksy ja, neuvottelujen jälkeen, 1000 CFA:n arvoinen valokuvauslupa eivät olisi olleet opaskierroksen arvoisia, ellei opas olisi ollut sama kuin madventuresin Länsi-Afrikka jaksossa, jolloin sai edes fanikokemuksen kaupan päälle.  Fetissit ovat siis palvonnan kohteena olevia eläinten pääkalloja ja nahkoja, mitkä kuuluvat perinteiseen kansanuskontoon voodoohon, mitä  Togon puolella ja pienissä kylissä Ghanankin puolella, mutta erityisesti Beninissä yhä harjoitetaan. Fetissitori vastaa käytännössä voodoo apteekkia. Kun asiakas tulee torille, hän vierailee ensin voodoopapin luona kertomassa hänelle ongelmastaan. Pappi kertoo tälle parannuskeinon ongelmaan ja antaa reseptin hankittavista eläintenosista. Asiakas noutaa tarvikkeet fetissitorilta ja vie ne papille, joka tekee niistä yleensä jauheen. Jauhetta voidaan käyttää monella tavalla esim. nauttimalla viinaan sekoitettuna tai törkkimällä ihon alle pienistä haavoista.

 Opastettuun kierrokseen kuului muutamien esineiden käytön kertominen, esim. salamaniskemistä kivistä tehty ketju kuulema auttaa reumaan ja käärmeen selkänikamista ja piikkisian piikeistä saa viinaan sekoitettuna avun astmaan. Kierros  jatkui voodoopapin luona vierailulla, jossa esiteltiin erilaisia hyvää onnea tuovia amulettejä mm. matkustamiseen ja rakkauselämään, jotka kaikki toki olivat myytävänä esityksen jälkeen. Sitten oli vuorossa valokuvaus ja kysely mahdollisuus. Olli kysyi hoitokeinoa alkoholismiin, mutta ikävä kyllä tämä ei ollut reuman tai astman kaltainen tauti, johon olisi löytynyt kaikille sopivat eläinten osat, vaan hoito olisi vaatinut asian kanssa voodoopapin luona vierailun, johon ei nyt rahojen vähyyden vuoksi lähdetty. (Tässä vaiheessa pitäisi varmaan mainita, että eläinten osien syöminen lääkkeeksi ei ole tuntematon ilmiö Suomessa, jokainen tietänee mihin poronsarvijauhetta käytetään. Ja toinen aiheeseen liittyvä huomio on, että homma perustuu lumevaikutukseen, jossa mieli saa kehon parantamaan itsensä, koska keho ja mieli ovat yhtä ja mielen muutos saa muutoksen aikaan kehossa. Eli voodoopapin vakuuttava show ja mielikuvituksellisien eläintenosien käyttö hoitoihin vahvistavat tätä lumevaikutusta.)

Fetissitorilla vierailua emme voi suositella, koska paikka oli pelkästään turisteille, kokemus ei ole pääsymaksun arvoinen ja koska torilla on uhanalaisia eläimiä. Eli menemällä torille tukee uhanalaisteneläinten metsästystä, vaikka opas kertookin eläinten kohdanneen luonnollisen kuoleman.  Ottakaa opiksenne meidän virheestä ja jättäkää tämä nähtävyys väliin.

Sitten vierailimme village artisanalissa, jota puolestaan voi suositella. Paikka vastaa Accran Art Centteriä, mutta tarjoaa paljon mielyttävämmän vierailu kokemuksen. Paikalla näkee siis kun käsityöläiset tekevät työtään ja sieltä voi ostaa heidän tuotteitaan. Accran art centteriin verrattuna paikka on pienempi ja tavaraa ei tyrkytetty vaan katsella sai kohtuulisen rauhassa. Myös hinnat olivat edullisemmat. Paikka on tunnettu nahkasandaaleista, mutta meidän mukaamme ei semmoisia tarttunut, vaikka muuta tuomista ostettua tulikin.

Sitten suuntasimme syömään. Togolainen keittiö tunnetaan ghanalaista maukkaanpana, monet Ghanan suosikkikokit ovat togolaisia. Yhden kokemuksen perusteella tähän voi yhtyä, ruoka oli reissun parhaimistoa ja tunnelma oli mukava.

Lomen reissu loppui rajalle, jossa pystyi vielä toteamaan maiden tuloeroja. Togon rajapaikka on lautamaja, kun taas Ghanan vastaava on ilmastoitu kaksikerroksinen modernirakennus. Muutenkin tunnelma oli Togon puolella yllättäen vielä Ghanaa rennompi. Kadut olivat täynnä moottoripyöriä, joiden kyydissä olijoilla ei toki kellään kypärää ollut. Kaupunki oli kauniinpi kuin yksikään Ghanassa tähän mennessä, varsinkin rantabulevardilla oli tähän iso vaikutus. Positiivinen mielikuva jäi Lomesta ja Togosta, mutta ranskankieli olisi kyllä suotavaa olla edes kohtuullisesti hallussa, niin paikasta saisi enemmän irti. Kannattaa siis vierailla Lomessa, kunhan vain jättää fetissitori väliin.

Ps. viime viikon puolella mennaan vielakin, eli viime viikon lauantain tapahtumista puhuu tama, ja kuvat sitten joskus...