Uskonnosta Ghanassa

Uskonnolla on suuri merkitys päivittäiseen elämään Ghanassa ja uskonnot ovat sosiaalisen identiteetin ja arvojen perusta. 2000 vuonna tehdyn väestönlaskennan perusteella noin 69 % ghanalaisista on kristittyjä, noin 16 % muslimeja ja perinteisten uskontojen harjoittajia on noin 9 %. Karkeasti sanoen etelä Ghana on kristittyjen aluetta, kun taas pohjoisosissa islam on yleisin uskonto. Tosin tässäkin tapahtuu koko ajan muutosta, kun köyhästä pohjoisesta muutetaan rikkaamman elämän toivossa etelän kaupunkeihin. Tämä vaikuttaa myös alueiden tapaetiketteihin. Perinteisillä uskomuksilla on suuri rooli vielä kulttuuriin, vaikka niitä ei enää pääasiallisena uskonnontona usein enää harjoitetakkaan.

Kristinusko saapui nykyisen Ghanan alueelle portugalilaisten kauppiaiden mukana 1400-luvulla. Kristinuskon leviäminen oli kuitenkin hidasta ja se alkoi saada jalansijaa oikeastaan vasta 1800-luvulla kolonialismin myötä. 1960 luvullakin kristittyjä oli alle 40 %. Ghana on myös Länsi-Afrikan ainut valtio, jossa kristittyjen osuus on yli 50 %. Nykyisin Ghanassa toimii useita kristillisiä suuntauksia, kuten metodismi, katolilaisuus, anglikaanisuus, presbyteerisyys ja luterilaisuus. Ghanan kristillistenkirkkokuntien kattojärjestö on Ghana Christian Council. Merkittävä osa (yli 40 %) Ghanan terveydenhuollosta on jollain tavoin kristillisten järjestöjen organisoimaa, samoin kuin monilla kouluilla on linkki kristillisiin järjetöihin.

Islam on saapunut kristinuskon tapaan Ghanan alueelle kauppasuhteiden mukana. Osittain tästä syistä sen vaikutuspiiri myös rajoittuu pohjoiseen osaan, koska arabien kauppareitit Ghanan kullalle ja muille kauppatavaroille kulkivat pohjoisen alueilta Shahelin ja Saharan yli välimerelle ja lähi-itään.

Paikalliset perinteiset uskonnot ovat animistisia, joissa kaikilla elävillä ja elottomilla asioilla on henki. Henkien katsotaan olevan jumalan välikappaleita, jotka välittävät jumalan tahtoa ihmisille. Perinteiset poppamiehet/shamaanit/papit (emme oikein tiedä miksi heitä kutsua) puolestaan välittävät henkien tahdon ihmisille. Henkien ja poppamiesten katsotaan pyrkivän ohjaamaan ihmisiä siten, että he olisivat tasapainossa sekä ihmisyhteisön, että henkimaailman kanssa. Lisäksi henkimaailman kanssa ovat tekemisissä noidat, jotka tekevät pääasiassa pahaa, ja juju-miehet, jotka voi palkata ajamaan omaa etuaan, esim. raha tai rakkaus asioissa. Poppamiehiltä odotetaan parantavien yrttien ja aiheuttavien syiden lisäksi perimmäisen syyn selvittämistä, eli johtuuko tauti suojelushenkien tyytymättömyydestä vai noidan tai juju-miehen langettamasta pahasta hengestä. Henkiin uskovalle, tällä sairauden selityksen tasolla on varmasti voimakas psykologinen vaikutus. Myös esi-isiä kunnioitetaan, sillä heidän katsotaan toimivan välittäjinä fyysisen maailman ja henkimaailman välillä ja tarjoavan suojelusta suvulleen. Tämä näkyy esim. siinä, että maljan kohottamisen yhteydessä ensin kaadetaan hiukan juomaa maahan esi-isille.

Täällä Temassa kristinusko on näkyvin ja kuuluvin uskonto katukuvassa. Useilla liikeyrityksillä on raamatullinen nimi (vaikkapa Jeesuksen veri –parturi, Jeesus pelastaa-ravintola), taksien ja tro-troiden takalaseissa on usein raamatun lauseita tai kohtia ja ympäriltä kuuluu niin gospelmusiikkia kuin pastoreiden nauhoitettuja saarnoja. Sunnuntaina messut kuuluvat kauas ja usein lauantaina on myös koko yön messuja, jotka myös kuuluvat ympäröivään yhteisöön. Yksi selkeä piirre on myös kirkontapahtumien mainostaminen. Kirkkokuntia on vaikka kuinka ja niitä mainostetaan näyttävästi. Kirkot ovatkin yksi näkyvimmistä mainostamisen kohteita maassa, jossa melkein joka puussakin tököttää jokin kyltti mainostamassa jotakin. Ja isoja kirkon tapahtumia mainostetaan isosti. Täällä tunnettu pastori, esim. ghanalainen Mensah Otabil tai nigerialainen Chris, saa paikalle jalkapallostadiollisen porukkaa. Ja osa pastoreista myös tienaa sievästi ja monen kirkon huhutaankin olevan perustettu rahankeruu tarkoituksessa (esim. luterilaisessakin kirkossa on kaksi kolehtia, useimmissa karismaattisemmissa kolme tai neljä. Tosin paikallinen neuvo on, että vain yhteen laitetaan oikeasti rahaa ja muihin ollaan vain laittavinaan). Esim. Deson vieressä on useammankin pastorin isoja omakotitaloja. Suomesta tulevalle jo pelkkä kirkkojen määrä on häkellyttävä samoin kuin niiden mainostaminen isosti. Mainokset keskittyvät kirkon tapahtumien karismaattiseen ja kokemukselliseen puoleen, ihmeitä unohtamatta. (Semmoinen knoppitieto löytyi, että Länsi-Afrikassa on noin 270 profeettaa. Tosin samassa yhteydessä ei ollut profeetan määritelmää, eli ihan selväksi ei jäänyt millä perusteella tähän lukuun oli päästy.)

Islam ei ole niin näkyvä kuin kristinusko täällä Temassa. Meidän yhteisössä on moskeija ja jos oikeaan aikaan herää yöllä, niin rukouskutsunkin kuulee juuri ja juuri (päivällä elämän meno peittää kutsun alleen). Muuten islam ei tosiaan Temassa näy, mutta esim. Cape Coastin lähellä oli jo enemmän moskeijoita, osa isoja kuten kirkot täällä. Yksi näkyvä uskonto täällä Teman ja Accran alueella on mormonit, jotka ovat rakentaneet tänne useita isoja kirkkoja, kaikki samalla kaavalla, kuten myös muualle päin maata (Accran pääkirkko on iso ja ihan keskeisellä paikalla). Heistä varoiteltiin luterilaisen kirkon yhdessä saarnassa, eli ilmeisen aktiivisia ovat. Temassa eivät myöskään perinteiset uskonnot juuri näy katukuvassa, verrattuna esim. Accraan jossa on juju-miesten mainoksia melkein yhtä tiheään kuin kirkkojen mainoksia. Mutta ihmisten elämässä ne näyttelevät vielä roolia uskomuksina, vähän kuin horoskoopit ja vastaavat meillä Suomessa. Eli kristitty tai muslimi ghanalainen voi myös uskoa joidenkin elämän alueiden tapahtumien pohjautuvan näihin perinteisiin uskomuksiin. Ennen kaikkea kaikki paha mitä perheelle tai itselle tapahtuu katsotaan usein johtuvan jonkun kateellisen langettamasta jujusta. Tähän sitten apua haetaan jujumiehen vastajujulla tai suojelevillä amuleteilla. Kuten sanoin, tämä ei niinkään näy arjessa, vaan enemmän harvinaisempien vastoinkäymisten yhteydessä.

Usko esi-isien kykyyn vaikuttaa henkimaailman kautta näkyy varmaankin parhaiten hautajaisissa, joita vietetään todella ylenpalttisesti. Mitä vanhempi henkilö, sitä isommat kemut. Normaalit hautajaiset kestävät kolme päivää, tärkeämmät sitten pidempään. Ja hautajaisissa sitten kaadellaan alkoholia maahan esi-isille nautittavaksi. Idässä näkyi myös isoille päälliköille perustettuja alttarin kaltaisia hautoja. Ajatus menee kutakuinkin sitä rataa, että mitä hauskempaa hautajaisissa on, sitä parempi elämä kuolleella on tuonpuoleisessa. Hautajaisia emme tosin ole vielä päässeet kokemaan kuin etäältä; joka viikonloppu hautajaisvieraita näkyy ympäri kyliä ja toreja. Hautajaisiin puetaan yleensä musta-punainen tai musta-valkoinen vähän heimosta riippuen, jos kuollut on yli 70 vuotias ja sitten ruskea-mustaa, jos on nuorempi. Jos kuollut on merkkimies/nainen, esim. isopäällikkö, niin hautajaisiin voidaan teetättää vartavasten kangas esim. kuolleen kasvokuvalla varustettuna.

Kokonaisuudessaan uskonnollisuus on siis paljon Suomea näkyvämpi osa jokapäiväistä arkea Ghanassa. Useimmiten kysymys ei esim. kuulu, että ”käytkö kirkossa?” vaan että ”missä kirkossa käyt?”. Samalla kuitenkin vieroksumista aiheuttaa uskonmenojen kaupallisuuden tuntu ja kokemuksilla ja ihmeillä mainostaminen. Pohdittavaa siis varmaan riittää vielä Suomeen palattuakin. Mutta jos pitäisi itse trotron takaikkunaan teksti valita, niin se olisi varmaan ”Judge Not”, koska trotrot ovat tunnettuja muita kuskeja ärsyttävästä ajotavastaan.