Koska nyt jouduimme jäämään Temaan vielä viikoksi, päätimme käydä tutustumassa Accrassa toimivaan Street Children Empowerment Foundationiin (SCEF). Tätä visiittiä oli meille suositeltu sekä ystäviltä Suomessa, että täällä Ghanassa, joten odotukset tätä non goverment organisationia (NGO) kohtaan olivat korkealla.
SCEF toimii Accran vanhassasatamassa James Townissa, joka on myös kaupungin köyhintä aluetta. Järjestö on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton. Järjestön on perustanut Paul, josta piti tulla pankkialan tekijä, ennen kuin hän valitsikin Ghanassa pakollisen vuoden yhteiskuntapalveluksen suorituspaikaksi Street Academy nimisen organisaation. Vuoden aikana hän teki yhdessä Petteri kanssa tutkimuksen katulasten koulussa käynnistä. Tutkimus paljasti, että katulapsilla oli suuria ongelmia koulussa pysymisen kanssa.
Paul ja Petteri päättivät perustaa SCEF:n auttaakseen lapsia pysymään koulussa. Toiminnan perusta on rahoittaa lapsien koulussa käyntiä ja monitoroida, että lapset käyvät koulua ja miten he siellä pärjäävät. Tämän lisäksi SCEF pitää aamuisin ja iltapäivisin erillaisia kerhoja, kuten taide-, urheilu- ja lukukerhoja. Heillä on noin 160 lasta varsinaisessa ohjelmassaan, mutta he järjestävät myös isompia tapahtumia koko yhteisölle. Työntekijöistä suurinosa on vapaaehtoisia.
Järjestö jakaa katulapset kolmeen kategoriaan: 1) lapsiin joilla on huoltaja, mutta jotka joutuvat olemaan kadulla töissä, eivätkä koulussa, 2) kadulla asuviin lapsiin ja 3) katulapsien lapsiin (eli toisen sukupolven katulapsiin). Accrassa on yhden arvion mukaan 60 000 katulasta, lisää löytyy Kumasista, joka on Ghanana toinen suuri kaupungki. Kaupunkeihin tullaa paremman elämän toivossa. Kadulla myymässä olevia lapsia on ympäri Ghanaa, ei vain isoitta kaupungeissa. Ongelman ydin, on että valtion kouluissa ”ilmainen” koulutus maksaa noin 650 cedia vuodessa. Lukukausimaksua ei ole, mutta kaikesta pienestä pitää maksaa, kuten olemme kertoneet jo aikaisemmin sairaalan toiminnasta. Koulussa tämä tarkoittaa koulupukua, tenttimaksuja, materiaalimaksuja jne. Jos perheellä ei tahdo olla rahaa ruokaan, niin myöskään näihin kuluihin ei rahaa riitä, saati sitten jos lapsella ei ole aikuista huoltajaa. Usein lapset ovatkin siis kaduilla myymässä ”pure wateria” tai vastaavia pikku tuotteita, usein vaarallisesti vilkailla teillä liikenteen seassa (tunnetaan termillä hawking), eivätkä koulussa oppimassa.
Meidän SCEF:in toimintaan tutustumispäivä alkoi hiukan myöhässä ja kun tämä yhdistettiin Accran ruuhkiin tulimme James Townin majakalle vasta aamupäivän kerhon päätyttyä, mutta sopivasti osallistuaksemme Isacin kanssa päivän monitorointi kierrokseen eri kouluille. Isac on itsekin James Townin kasvatteja ja halusi tehdä jotain auttaakseen yhteisöään ja tavattuaan Paulin hän päätti liittyä SCEF:n tiimiin. Kävimmekin kahdella hänen vanhalla koulullaan. Päivän aikana Isac kävi viemässä kahdelle oppilaalle lisää koulutarvikkeita ja kirjoja sekä maksamassa tenttimaksuja kahdella koululla. Kierros loppui noin puolen päivän aikaan, kun oli aika palata toimistolle lounaalle ja valmistelemaan iltapäivän lukukerhoa. Suurin osa kahdeksasta vapaaehtoisesta oli sairaana, paikalla oli vain yksi suomalainen ja yksi saksalainen vapaaehtoinen sekä kolme vierailemassa olevaa mormonikirkon edustajaa SCEF:n henkilökunnan lisäksi. Pieni toimisto oli siis kohtuullisen rauhallinen normi päivään verrattuna.
SCEF pitää koulussa käyville katulapsille lukukerhoa, koska osa koulua käyvistäkään lapsista ei opi lukemaan kunnolla vaikka kävisivätkin koulun loppuun. Lukukerhoa pidettiin läheisen koulun tiloissa, jossa noin 1000 lasta käy koulua 60 hengen luokissa. Melu oli sanoin kuvaamaton. Lasten puheesta ei saanut mitään selvää ja voin vain olettaa että heillä oli samanlaisia ongelmia opettajan puheen kuulemisesta. Leevi oli liiankin suuri nähtävyys paikan lapsille, joista jokaisen piti saada koskettaa Leeviä. Useimmat eivät varmaan olleet nähneet pientä valkoihoista lasta aikaisemmin. Laura meni auttamaan yhden lukupiirin pitoa, piirejä oli yhteensä kuusi. Ollin ja Leevin oli tarkoitus auttaa toisen pitämistä, mutta Leevi ei viihtynyt ja luokkaan tunki kokoajan päitä ihmettelemään Leeviä. Leevi ja Olli viettivätkin ajan koulun keskipihalla käppäilemässä.
Laura osallistui siis englanninkielen opetukseen mm. kehoittamalla kutakin lasta vuoronperään lukemaan ääneen tehtäväksi saamansa Elefantti-monisteen neljä lausetta. Kun lauseet oli luettu onnistuneesti saivat lapset värittää lauseiden kohdalla olevat Elefanttikuvat. Tunnin lopuksi kukin lapsi sai valita itselleen kirjan luettavaksi ja seuraavalla kerralla palautettavaksi. Lopuksi lapset saivat palkinnoksi hyvästä käytöksestä keksejä ja uudet pyyhekumit.
Lapset tuntuivat nauttivan lukukerhosta, jossa palkintoja käytettiin positiiviseen kannustamiseen raipan sijasta, jonka käyttöä saikin sitten todistaa koulun pihalla, jossa vanhemmat oppilaat piiskasivat nuorempia ja vanhtimestari kaikkia tasapuolisesti (johtui osittain meidän aiheuttamasta kohusta, mikä jäi harmittamaan). Myös jututtamamme suomalainen vapaaehtoinen Henna kertoi viihtyneensä SCEF:n toiminnassa ja vapaehtoikuvio näyttää toimivan hyvin.
SCEF:n rahoitus tulee pääosin yksityisiltä lahjoittajilta. Järjestöllä on kummitoimintaa ja vielä toteutumaton tavoite on löytää kaikille järjetön katulapsille kummivanhempi. Kummivanhemmista noin 30 prosenttia on ghanalaisia ja osuus on kasvussa. Yhdysvaltojen mormonikirkko lahjoittaa paljon kirjoja ja koulutarvikkeita. SCEF:lle on haussa myös sekä Ghanan että Suomen viranomaisilta tukea. Vapaaehtoisia myös otetaan koko ajan vastaan, tällä hetkellä heitä tulee Metropolian ja DIAKin kautta sekä saksasta, mutta ilmeisesti myös itsenäinen vapaaehtoiset ovat tervetulleita. Käy tutustumassa järjestöön tarkemmin osoitteessa https://www.facebook.com/#!/StreetChildrenEmpowermentFoundation?fref=ts
Ps. tama on siis parin viikon takaisia tapahtumia, joita nyt nettikahvilasta latailen. Kuvat tulee sitten joskus kun taas toimii kodin netti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti