Ghanalainen elämänkaari

Lapset ovat ghanalaisessa yhteisössä tärkeitä ja miehen/naisen katsotaan saavuttavan aikuisuus vasta lasten myötä. Lapset jatkavat sekä sukua ja yhteisöä, että pitävät perinteisen käsityksen mukaan yllä esi-isien yhteyttä maalliseen maailmaan. Suuri lapsimäärä on ylpeyden aihe ja toisin kuin joissain Afrikan maissa kaksoset ja kolmoset ovat erityisen kunnian arvoisia Ghanassa. Toisaalta lapsiin voidaan myös suhtautua välinpitämättömästi ja esimerkiksi ruumiillinen kurittaminen on yleistä laittomuudesta huolimatta. Perinteisesti lapselle annetaan nimi kahdeksantena päivänä syntymästä, jolloin hänet otetaan perheen jäseneksi niin sanotussa ulostulo-juhlassa. Lapsi saa yleensä vähintään kolme nimeä: viikonpäivän mukaan, vanhempien päättämän ja kolmas nimi on sukunimi (voi olla esim. ukin nimi, jolloin isällä ja pojalla voi olla eri sukunimi, tosin nykään monella perheella on myös sukupolvesta toiseen säilyvä sukunimi). Perheen ulkopuoliset saavat nähdä lapsen vasta nimenannon jälkeen ja tätä varten voidaan järjestää erilliset juhlat. Nimen antojuhlassa usein suoritetaan myös poikien ympärileikkaus, joka täällä suoritetaan sekä muslimi että kristityissä perheissä. Lapsen kasvattaminen on Ghanassa koko yhteisön vastuu ja toisten lapsia komennetaan kuin omia. Joissain Ghanan heimoissa sukulinja jäljitetään äitien kautta, koska lapsen katsotaan saavan verensä äidiltään. Jos haluat katsoa itsellesi ghanalaisen viikonpäivä nimen, niin ota ensin selville minä viikonpäivänä olet syntynyt ja sitten katso nimesi alla olevasta listasta (viikonpäivän perässä on ensin miehen nimi ja sitten naisen nimi):

Maanantai: Kwadwo (mies), Adwoa (nainen)
Tiistai: Kwabena, Abena
Keskiviikko: Kwaku, Akua
Torstai: Yaw, Yaa
Perjantai: Kofi, Afia
Lauantai: Kwame, Amma
Sunnuntai: Kwasi, Akosua

Eli esimerkiksi YK entinen pääsihteeri Kofi Annan on syntynyt perjantaina ja meidän perheen ghanalaiset nimet olisivat Kwadwo (Olli), Akua (Laura) ja Kwaku (Leevi).

Lapsuus päättyy aikuistumisriittiin, joiden muodot vaihtelevat jonkin verran Ghanan sisällä, mutta yleensä ne liittyvät tytöillä kuukautisten alkamiseen ja pojilla urheuden osoittamiseen. Monesti tyttöjen riittien katsotaan olevan merkittävämpiä ja siksi ne ovat nykyäänkin yleisiä. Aikuistumisriitin jälkeen voi astua avioon. Avioliitto on merkittävä tapahtuma ja usein sen solmimiseen osallistuu parin lisäksi molempien sukulaiset, koska avioliitto koskee myös heitä. Usein mies on aloitteellinen, mutta varsinkin äidit voivat myös olla aloitteellisia avioliiton aikaan saamiseksi. Usein myös kristillisiin naimisiin menoihin liittyy perinteistä kumpuavia tapoja, kuten lahjat morsiamen perheelle. Oikeastaan vihkimistä merkittävämpi tapahtuma on kihlajaiset. Kosiskelu prosessi menee jotakuinkin seuraavalla kaavalla: Sulhanen käy kysymässä saattueen ja lahjojen kanssa vanhemmilta tyttären kättä. Vanhemmat antavat sulhasehdokkaalle listan asioista jotka hänen tulee hommata osoittaakseen, että voi huolehtia tulevasta vaimostaan. Sulhanen toimittaa listan asiat vanhemmille. Sitten saavutaan taas lahjojen kanssa vanhempien tykö kyselemään oliko listan asiat kunnossa. Jos niin vanhemmat hyväksyvät sulhasen ja kertovat asiasta tyttärelleen. Sulhanen järjestää isot juhlat molempien perheiden suvuille juhlistaakseen kihlautumista ja sukujen yhteen liittämistä. Kihlautuminen on jo sitova liitto miehen ja vaimon välillä. Varsinainen vihkiminen on sitten usein pienempi tilaisuus, eikä sitä juhlita yhtä näyttävästi. Näin siis perinteisesti, tämäkin on toki muuttumassa pikku hiljaa länsimaisempaan suuntaan isoissa kaupungeissa.

Moniavioisuus on sallittua Ghanassa, mutta on nykyään harvinaista. Sen on korvannut tyttöystävien ja poikaystävien pidot aviopuolison ohella, joka on siis sallittua ja tavallista. Perinteisesti miehellä sai olla useampi vaimo, jos hänellä oli siihen varaa ja jos ensimmäinen vaimo (ja hänen sukunsa) sen hyväksyivät. Jokaiselle vaimolle piti olla oma talo ja miehelle vielä yksi. Myös nykyään miehen oletetaan huolehtivan vaimostaan, tyttöystävästään ja heidän lapsistaan. Tosin ainakin Denussa valitusta kuului, että nykymiehet ovat epäkelpoja ja jättävät lapset naisten huolehdittavaksi myös taloudellisesti. Varakkaalla naisella ei välttämättä ole miestä olleenkaan, vaan hän pallottelee (yleensä nuorempia) miehiä poikaystävinään ja elättää heitä.

Seuraava iso juhla on sitten hautajaiset ja se onkin kaikista isoin. Vainaja pyritään hautaamaan esi-isien lähelle ja suvun kotikylään. Hautajaiset ovat iso tapahtuma, joiden valmistelu kestää pitkään. Itse muistojuhla pidetään hautaamisen jälkeen ja tavat voivat poiketa paljonkin Ghanan sisällä. Juhlan suuruus riippuu kuolleesta, vanhoille ja arvostetuille pidetään hienommat hautajaiset, mutta tavallisestikin juhlat kestävät useita päiviä. Tärkeän päällikön kuolemaa voidaan piilotella kuukausia, ettei valtatyhjiö aiheuttaisi kiistaa sukujen välille. Juhliin voidaan teetättää vartavasten kangas, esim. vainajan naamakuvalla, tai pieniä kirjasia, jotka kertovat vainajan elämän vaiheista. Peruskaava menee jotakuinkin seuraavasti: perjantaina on hautaus, lauantaina juhlitaan ja sunnuntaina on siunausmessu kirkossa. Selkeän eron hautaujaisissa tekevät pohjoisen muslimit, jotka hautaavat vainajat nopeasti, vähintään kolmen päivän sisällä. Ja koska pohjoinen on myös köyhempää aluetta, eivät hautajaiset usein ole niin (suomalaisella näkökulmalla katsottuna) ylimenevät kuin etelässä.